Treenailtiin pitkästä aikaa esineiden etsintää. Tai ollaan me koko kesä piiloteltu keppejä sammaleen sisään, jälkikeppien nostamista ajatellen. Mutta niitä olen piilotellut vaan muutaman metrin säteelle tehden samalla jäljen.
Tänään otin pitkästä aikaa lasten kengän mukaan ja vein sen ensin 20:n, sitten 30:n metrin päähän. Olen tähän mennessä aina jättänyt koiran odottamaan, näyttänyt sille esineen ja kävellyt sitä viedessäni mutkitellen ja kumarrellen alueelle, niin, ettei se näe, mihin esineen lopulta lasken, mutta tietää kuitenkin alueen ja suunnan. Niin tein nytkin. En ollut viime kesän jälkeen vienyt esinettä noin pitkälle, mutta nyt molemmat kerrat sujuivat hienosti. Siri etsii innolla, lähtee heti tuomaan esinettä ja antaa sen suoraan käteen (rullaharjoittelusta jäi jäljelle ainakin se ilo, ettei enää pudottele esinettä tuodessaan sitä). Seuraava askel olisi varmaan alkaa viedä esineitä niin, ettei koira näe...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti