Mulla siis ON haukkuva koira!!!

Treenattiin raunioilla pikku porukassa. Koska sää on viilennyt Sirille sopivammaksi ja koira ollut lähipäivinä tavallista vähemmällä tekemisellä ja siis intoa täynnä, ajattelin ottaa ekaa kertaa raunioilla ilman mitään apuja.

Otettiin kolme toistoa, S oli hiukan liian kierroksilla alussa, nappasi Matiaksen mukanaan tuoman omenan maasta suuhunsa purkaakseen itseään, pudotti kuitenkin käskystä ja ryhtyi töihin. Pitääkin jatkossa lähettää kauempana Villan edustan "kokoontumispenkistä", kun S monesti aluksi sählää jotain sen kohdalla.

Haukkuja otettiin noin 5/piilo, vipa piilo oli pikku tunneli, jossa S haukkui jo ihan tavallisesti (viimeksihän, eli ekalla kerrallaan vähän ihmetteli kaikua). Muut piilot Käkikello ja kasa, joissa helppo edusta haukkumiseen.

Minä se vaan jaksan ihmetellä ja ihastella sitä, että kaiken tämän säätämisen ja sähläyksen epätodennäköisenä mutta todellisena tuloksena mulla on hyvin toimiva, ilmaiseva koira ...

Koira toimii!

Huomasin tänään, että vaikka paljon töitä pitääkin vielä tehdä, mulla on nyt koira, joka etsii ja ilmaisee ilman mitään ylimääräisiä apuja! Välillä tuntuu, että aina vaan treenataan ja treenataan eikä mitään tapahdu, mutta taakse päin ajatellessa sitä vasta huomaa, että eihän me viime syksynä osattu tätä tai tuota...

Treenattiin taas kotimetsässä Johnin avulla. Haluan nyt, että S. joutuu etsimään jo melko pitkään, ettei ala liikaa innostumaan "juokse perään nenä kiinni ja hauku" -lähestymistavasta. Otettiin kaksi toistoa, ensimmäisellä S. löysi melko nopeasti, etsi vain hetken. John näki piilostaan ketun, joka tiiraili häntä. Siri kuulemma näki myös ketun, muttei lähtenyt perään, vaan alkoi haukkumaan maalimiestä, jolloin kettu lähti livohkaan. Maalimies siis kiinnostaa enemmän kuin metsän elävät :-)

Toinen toisto vaatikin enemmän etsimistä. Mm:n luona Siri kuulemma odotti noin 5 sekuntia ennen haukun aloittamista, mutta ei puuhaillut mitään sijaistoimintoja. Nyt vain jatketaan ahkerasti treenaamista ja kokeillaan pikku hiljaa umppareitakin. Ei varmaan tänä syksynä vielä päästä kokeisiin, mutta keväällä voisi olla realistista.

Uusia haukkumistiloja- ja tilanteita

John on ollut lähiaikoina vähän liikaa mm:nä Sirille, mutta tänään saatiin vaihtelun vuoksi toinen maalimies ;-) Tehtiin neljä toistoa raunioilla, niin, että mm lähti karvapatukka kädessä piiloon. Peitin koiran silmät, jottei se nähnyt perille asti. Koira intoutui haukkumaan jo heti autosta ulos päästyään ja taas lisää, kun mm poistui näkyvistä. Ei sentään etsiessään hauku ;-)

Kaksi ensimmäistä piiloa olivat aiemmin tehtyjen kaltaisia (niin, että koira pääsee tasaisella luo) ja S haukkui kuten tavallisesti. Seuraava maali olikin pystyyn nostetussa betonitötterössä, mikä aiheutti S:lle aluksi ongelmia, sillä se ei pystynyt haukkumaan makuulta. Haukkui kuitenkin alkuun päästyään ihan ok. Viimeisen ukon laitoin vähän ajattelemattomasti putkeen, jossa S ei myöskään ollut aiemmin haukkunut. Ensimmäisen, vienon haukun jälkeen se pitikin pienen miettimistauon, mutta haukkui kuitenkin hyvin putken kaiusta välittämättä.

Suorituksen jälkeen (onneksi vasta sillin!) alueelle tuli ylimääräinen lenkkeilijä koirineen. Piti vähän komentaa S:ää, kun olisi harhautunut leikkimään. Lopuksi mentiin vielä muuri (ollaan viimeksi tehty sove-kokeessa viime syksynä). Ei aiheuttanut mitään ongelmia vuodenkaan jälkeen ;-)

Eka haukku ilman hetsausta!

Keskiviikkona käytiin Humppilassa, jossa treenattiin mökkimetsässä taas kerran Johnin avustuksella. Nyt tehtiin kaksi toistoa. Ensimmäinen siten, että mm otti karvapatukan mukaansa koiran nähden, mutta ei mitenkään muuten kohkannut vaan käveli metsään. Odotin koiran kanssa muutaman minuutin, se jo haukkui ihan kuumana. Lähetin koiran, se löysi äkkiä mm:n tallaamattomasta maastosta ja haukkui hienosti. Palkka tuli n.viidestä haukusta.

Sitten kerättiin marjoja pari tuntia ja puuhailtiin kaikenlaista mökissä. John poistui vaivihkaa metsään, minä muutaman minuutin päästä perässä koiran kanssa. Mm piiloutui samalle alueelle kuin aiemminkin. Lähetin koiran, joka löysi mm:n taas nopeasti. Tällä kertaa se yritti taas hetken vanhoja sijaistoimintojaan: pureskella keppiä tms. mutta alkoi kuitenkin haukkua ja haukkuikin hyvin. Taisi olla vähän epävarma, että tuleeko tästä tosiaan se sama palkka, vaikkei sitä alussa näytettykään... Ensimmäinen haukkutreeni ilman näkölähtöä/muuta hetsausta ja päivän ruoka loppupalkaksi ;-)

Lisää onnistumisia

Maanantaina treenattiin taas kotimetsässä. Siri oli jo ihan viressä, kun sen näki maalimiehemme Johnin ottavan kotoa lähdettäessä karvapatukan kassiinsa. Teimme kolme toistoa siten, että vähensimme alkuhetsausta. Mm kyllä näytti patukan koiralle ja lähti näkyvästi piiloon tarkoituksenaan päästä hieman piiloutumaankin, mutta kaikki tapahtui paljon aiempaa vähäeleisemmin.

Ekalla kerralla piiloutuminen onnistui hyvin - oli selkeästi havaittavissa, että Siri on nyt ehkä vähän liikaa tottunut siihen, että ryysimällä täyttä vauhtia siihen suuntaan, mihin mm lähti, häneen törmää ilman nenääkin. Se juoksenteli ympäriinsä nenä kiinni, lähinnä silmillä etsien löytääkseen piiloutueen mm:n. etsi kunnolla ja löysi lopulta - haukkui hyvin, noin 5-6 kertaa. Kahdella seuraavalla kerralla S ei pahemin joutunut etsimään, mikä oli ehkä hyvä, kun eka oli vaikea. Haukkui 5-6 haukkua molemmilla kerroilla.

Seuraavaksi maalimies saa mennä piiloon omia aikojaan, kokeillaan, josko voitaisiin jättää näkölähdöt vähemmälle. Haluaisin nopeasti pois avuista, heti kun koira osaa jo ilmankin...ettei tarvisi sitten opetella pois ei-toivotuista jutuista.

Kotitreenejä ja kokeita

Treenasimme pe ja la kotimaastoissa hovimaalimiehemme Johnin avustuksella. Perjantaina meni ihan hyvin. Otimme pari toistoa samalla kaavalla kuin viimeksi raunioilla > hetsausta kanipatukalla, vauhdilla koiran nähden piiloon ja yhdestä haukusta palkka. Haluaisin, että koira saisi vähän etsiäkin lopussa, vaikka näkeekin lähdön, mutta en halua kääntää sitä pois kohteesta enkä käskyttää, joten lyhyillä etäisyyksillä metsässä piiloutuminen on hieman hankalaa.

Seuraavana päivänä vaadimme jo pari haukkua, hienosti meni sekin. Viimeinen piiloon lähtö tehtiin jo hieman vähäeleisemmin kuin aiemmat, koiralla oli intoa vähän vähemmän, mutta haukku irtosi silti ihan ok. Alan lisäämään haukkujen määrää niin, ettei enää aina palkata yhdestä, vaan vaaditaan vaihtelevasti n. 1-4 haukkua. Samoin hetsaamista voisi koittaa vähentää jo alkuunsa, JOS ei sitä näytä tarvitsevan.

Sunnuntaina olin aputoimitsijana rauniokokeissa. Olen hoitanut tuota pestiä vain kerran aiemmin. Se on kyllä todella opettavainen homma, kun näkee aitiopaikalta monta koetilannetta. Meidän oma peruskoe jää kyllä varmaan ensi keväälle, kun pitäisi vielä treenata umpipiiloja ja vahvistaa ilmaisua ja edessä on työn puolesta niin vaativa syksy, että tuskin ehditään kovin paljon treenata...

I love my karvapatukka!

Tällä kertaa kokeilin uudenlaista lähestymistapaa haukun paremman irtoamisen toivossa. Ostin airisleirillä Roydonilta kaninkarvaisen dummyn, josta ounastelin hittituotetta erään toisen karvakasan treenaamisessa, ja eilen patukka jo osoittikin potentiaalinsa. Olen keräillyt monenmoisia neuvoja eri ihmisiltä, ja kokosin niistä haukuttavan kuuloisen treenin, joka onnistui yli odotusten.

Unohdan nyt toistaiseksi täysin hallittavuuspuolen (luultavasti siitä tulee sitten seuraava ongelma...tai raunioilla holtittomasti haukkuvasta koirasta ;-). Vältän siis kaikenlaista koiran käskyttämistä suorituksen aikana. Ennen alueelle menoa otan pienen äänenavauksen autolla, sitten mennään reippaasti hihnassa kiskoen (sic!) raunioille. Maalimies hetsaa koiraa hetken tällä ihanalla patukalla (joka varataan vain hakuhommiin) ja lähtee juosten piiloon. Loppumatkan hän etenee matalana, niin, että koiralle jää hiukan etsimistäkin, sillä se innostaa Siriä suuresti. Piilolla mm pitää lelua piilossa ja vain odottaa passiivisena, että koira haukahtaa kerran – ja sillä hetkellä lelu lentää. Toivon, että S fiksuna tyttönä hoksaa mitä pikimmin, että mitä nopeammin haukku irtoaa, sitä nopeammin tulee myös lelu...Siri kanniskelee lelun mulle, ja me revitään sitä hetki, kunnes annan patukan seuraavalle maalimiehelle, joka lähtee vuorostaan pinkomaan piiloon. Lelun näyttäminen hetsausvaiheessa varmistaa sen, että koira tietää, mitä on menossa hakemaan, mutta lelua ei tarvi pitää esillä piilolla – näin päästään suit sait eroon maalimiehen avuista. Ja koska Siri TODELLA rahastaa etsimistä, piakkoin voidaan varmaan jättää hetsaaminen joka maalimiehellä pois.

Kokeilin eilen tätä taktiikkaa ensin kotona (pitihän sitä vähän varmistella, ennen kuin esittelee treeneissä ;-) Hovimaalimiehemme, kepo John meni metsässä piiloon 2 kertaa, ja koira toimi hyvin. Musta yksi haukku riittää tässä vaiheessa – tarkoitushan on saada S:lle takaraivoon kuvio löytö – haukku – palkka. Illalla raunioilla otettiin pari toistoa, ja haukku irtosi paremmin kuin tähän mennessä ikinä. S möykkäsi jo ennen lähettämistä mm:n mentyä piiloon > ja toistaiseksi kehun sitä kaikesta etsimiseen liittyvästä haukkumisesta. Olin tosi varovainen ettei koira väsy, kun halusin säilyttää reippaan meiningin koko treenin ajan. Otettiin pari koiraa välissä, ja S pääsi lopuksi tekemään vielä toisen satsin. Nyt se ei ollut joka lähetyksellä NIIN fokusoitunut maalimieheen kuin aiemmin, mutta haukkui kuitenkin yhtä hyvin. Kolmannelle piilolle oli päässyt edellinen treenikaveri pissaamaan, mitä S jäi hetkeksi haistelemaan ennen maalimiehen nostamista > haukkui kuitenkin suhteellisen pian tätäkin. Loppupalkkana oli päivän ruoka ja leikkihetki treenikavereiden kanssa ☺

Tämän haukkuongelman kanssa on painittu koko kesä, joten olo on nyt NIIN onnellinen, kun näytetään pääsevän eteenpäin!