Tällä kertaa kokeilin uudenlaista lähestymistapaa haukun paremman irtoamisen toivossa. Ostin airisleirillä Roydonilta kaninkarvaisen dummyn, josta ounastelin hittituotetta erään toisen karvakasan treenaamisessa, ja eilen patukka jo osoittikin potentiaalinsa. Olen keräillyt monenmoisia neuvoja eri ihmisiltä, ja kokosin niistä haukuttavan kuuloisen treenin, joka onnistui yli odotusten.
Unohdan nyt toistaiseksi täysin hallittavuuspuolen (luultavasti siitä tulee sitten seuraava ongelma...tai raunioilla holtittomasti haukkuvasta koirasta ;-). Vältän siis kaikenlaista koiran käskyttämistä suorituksen aikana. Ennen alueelle menoa otan pienen äänenavauksen autolla, sitten mennään reippaasti hihnassa kiskoen (sic!) raunioille. Maalimies hetsaa koiraa hetken tällä ihanalla patukalla (joka varataan vain hakuhommiin) ja lähtee juosten piiloon. Loppumatkan hän etenee matalana, niin, että koiralle jää hiukan etsimistäkin, sillä se innostaa Siriä suuresti. Piilolla mm pitää lelua piilossa ja vain odottaa passiivisena, että koira haukahtaa kerran – ja sillä hetkellä lelu lentää. Toivon, että S fiksuna tyttönä hoksaa mitä pikimmin, että mitä nopeammin haukku irtoaa, sitä nopeammin tulee myös lelu...Siri kanniskelee lelun mulle, ja me revitään sitä hetki, kunnes annan patukan seuraavalle maalimiehelle, joka lähtee vuorostaan pinkomaan piiloon. Lelun näyttäminen hetsausvaiheessa varmistaa sen, että koira tietää, mitä on menossa hakemaan, mutta lelua ei tarvi pitää esillä piilolla – näin päästään suit sait eroon maalimiehen avuista. Ja koska Siri TODELLA rahastaa etsimistä, piakkoin voidaan varmaan jättää hetsaaminen joka maalimiehellä pois.
Kokeilin eilen tätä taktiikkaa ensin kotona (pitihän sitä vähän varmistella, ennen kuin esittelee treeneissä ;-) Hovimaalimiehemme, kepo John meni metsässä piiloon 2 kertaa, ja koira toimi hyvin. Musta yksi haukku riittää tässä vaiheessa – tarkoitushan on saada S:lle takaraivoon kuvio löytö – haukku – palkka. Illalla raunioilla otettiin pari toistoa, ja haukku irtosi paremmin kuin tähän mennessä ikinä. S möykkäsi jo ennen lähettämistä mm:n mentyä piiloon > ja toistaiseksi kehun sitä kaikesta etsimiseen liittyvästä haukkumisesta. Olin tosi varovainen ettei koira väsy, kun halusin säilyttää reippaan meiningin koko treenin ajan. Otettiin pari koiraa välissä, ja S pääsi lopuksi tekemään vielä toisen satsin. Nyt se ei ollut joka lähetyksellä NIIN fokusoitunut maalimieheen kuin aiemmin, mutta haukkui kuitenkin yhtä hyvin. Kolmannelle piilolle oli päässyt edellinen treenikaveri pissaamaan, mitä S jäi hetkeksi haistelemaan ennen maalimiehen nostamista > haukkui kuitenkin suhteellisen pian tätäkin. Loppupalkkana oli päivän ruoka ja leikkihetki treenikavereiden kanssa ☺
Tämän haukkuongelman kanssa on painittu koko kesä, joten olo on nyt NIIN onnellinen, kun näytetään pääsevän eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti