Raunioilla riehumassa

Vedettiin päivän rauniotreenit pienellä porukalla, kolme koiraa ohjaajineen. Siri sai kunnian olla vuorossa ensimmäinen ja viimeinen: se sai tehdä kaksi nopeaa treeniä tavoitteena polttava pulmamme: haukun aloittamisen nopeuttaminen. Eka pätkä aloitettiin äänenavauksella ennen alueelle menoa - haukkui ihan hyvin. Alueella toimi aika samalla tavalla kuin lähiaikoina muutenkin. Aloitti kuitenkin haukkumaan viimeistä maalimiestä jo ennen kuin ehdin itse rinnalle tukemaan > ensimmäinen kerta!

Toinen sessio tehtiin niin, että hain koiran autosta juosten ja hetsasin sitä ennen lähettämistä. Innostaminen auttoikin jonkun verran, haukku tuli taas helpommin. jatkossa taidankin tulla alueelle reippaasti ja viritellä koiraa hyvään meininkiin hilityn ja hallitun sisääntulon sijaan. Yksi haukku riittää tässä vaiheessa, kunhan vain tajuaisi, että löytäminen ja haukku kuuluvat yhteen...

Maastossa treenailemassa

Oltiin (ekaa kertaa sitten tutustumiskurssin) vierailemassa maastoryhmän treeneissä. Ollaan kyllä treenattu maastossa perheen kesken, mutta ohjatusti toistaiseksi vain raunioilla. Otettiin ilmaisua (joka on tämänhetkinen kompastuskivemme): äärimmäisen avoin ja rohkea ärrieri jostain syystä vierastaa maalimiehelle haukkumisen aloittamista. Ongelma on sama riippumatta siitä, haukuttaako kotiväki tai ventovieras. Koira yrittää purkaa stressiään mihin tahansa muuhun: keppien pureskeluun, maalimiehen naaman nuolemiseen tms. ja alkaa haukkumaan vasta, kun on varmistanut, ettei palkkaa muuten heru.

Aiemmin tapahtunutta

Aloitimme Sirin kanssa pelastuskoiraharrastuksen syksyllä 2008 osallistumalla VSPK:n tutustumiskurssille. Minulla oli parin kuukauden ikäinen Juhana-vauva kantoliinassa takin alla treeneissä, niin kova hinku oli päästä toimintaan mukaan, kun vihdoin oli käsissä sopiva koira. Kokeilimme Sirin ensimmäisen elinvuoden aikana avomielisesti kaikenlaista, vaikka olinkin jo ajatellut pelastusta lajiksemme. Kävimme Koirakondiksessa pentu-, toko-, naksutin-, kontakti-, jälki-, ja agilitykursseja.

VSPK:n maastokurssi olisi järjestetty heti tutustumiskurssin ja jäseneksi pääsemisen jälkeen, mutta järjen rippeitä oli sentään jäljellä sen verran, että tajusin, etten pysty suoriutumaan kurssista pikkuvauvan kanssa. Jatkoimme tottistelua mm. Lentsu Välimäen ohjauksessa. Keväällä vauva oli jo sen verran isompi, että päästiin osallistutumaan rauniokurssille ja mukaan pienryhmään. Kevät treenattiin ahkerasti, olimme molemmat todella motivoituneita. Kesäkuussa 2009 olimme taas kerran raunioilla treeneissä. Kaikki meni tavanomaisen hyvin, mutta seuraavana aamuna koira ei astunut toiselle etujalalleen. Ei muuta kun lääkäriin, jalassa oli pieni murtuma, siteeseen ja lepoa. Ja tietenkin parin kuukauden treenitauko.

Syksyllä aloin opettaa Siriä rullalle, mutta välineurheilu ei oikein luonnistunut minulta ja aloin kaipaamaan jotain yksinkertaisempaa. Jouluna 2009 päätin vihdoin pitkän pohdinnan jälkeen vaihtaa ilmaisun haukuksi, sillä ilmaisua ei ollut vielä yhdistetty etsimiseen. Siri on aika hiljainen kaveri siviilissä, mutta haukkumisen treenaaminen sujui mukavasti. Keväällä 2010 palasin päivätyöhön, ja pidimme taas treenitauon. Tästä tilanteesta alkaakin blogimme.