Perustreenit raunioilla

Käytiin keskiviikkona Johnin kanssa raunioilla koiraa treenaamassa, lapsi nukkui autossa ja sillä välin vedettiin suit sait viisi piiloa. Ajatuksena oli siis pitää lähinnä hauskaa viimekertaisen liian vaikean treenin jälkeen. Palkkana ruoka + loppupalkkana karvapatukka. En oikein halua ottaa suorapalkalla, kun tuntuu tärkeältä tehdä koiralle rutiiniksi, että löytö+haukku aina kuuluu yhteen. Ei kuitenkaan nyt haluttu rasittaa, joten pari haukkua riitti.

Aloitettiin näkölähdöllä, maalimies juoksi lähelle kasan taakse. Seuraavaksi pystyyn betonitötteröön, ohimennen viime treenin vaikeaan lehtiroskikseen (kansi auki, näkölähtönä, meni ihan ok), kasaan ja viimeiseksi Pentagonin taakse. Koira oli reipas ja iloinen (=normaali), joten eiköhän tämä tästä ;-)

Palauttavaa kivaa

Otettiin tänään ohimennen lenkillä neljä näkölähtöä reippaaseen tahtiin > parista haukusta herkkupurkki auki. Koira toimi ihan normaalisti, katotaan, miten raunioilla käy.

"Ahneella on paskanen loppu"

Tuli sitten tämänkin sananparren merkitys opittua juurta jaksain. Olen yleensä edennyt Sirin kanssa hitaasti, varovasti ja harkiten, mutta nyt kauden viimeinen rauniokoe kutkutti liikaa, vaikka tiesinkin, ettei olla siihen vielä valmiita. Jotenkin luotan tuohon koiraan kuin vuoreen, että se selviää aina kaikesta, vaikka eihän se voi selvitä asioista, joita ei ole harjoiteltu.

Oltiin siis raunioilla ja pyysin treeniksi mahdollisimman autenttisen peruskokeen. En ole ensinnäkään tullut alueelle koira hallinnassa moneen kuukauteen, enkä IKINÄ ilman hihnaa. Mutta nyt siis mentiin koesääntöjen mukaan. Jouduin ärähtelemään Sirille muutamaan otteeseen, kun se olisi jo rynnännyt radalle. Ampu tuli juuri ärhentelyn lomassa (edellisestä ampumisestakin on jo aikaa) ja S reagoi hieman. Minähän en ole varmaan KOSKAAN komentanut koiraa raunioilla/haussa, aina on ollut vain kivaa ja hienoa...

Siri kyllä odotti paikallaan nätisti, nousi, kun olin palaamassa sen luo, mutta pysyi, kun otin lyhyesti uudelleen. Hallintaosion olisimme siis läpäisseet, mitä kyllä kovasti epäilin etukäteen. Koiralle ärhentely kuitenkin paineisti sitä.

Toinen asia, mitä emme paljoa vielä ole harjoitelleet on umpipiilot. Eka piilo radalla oli avonainen, ilmaisi nätisti. Lähdön jälkeen ammuttiin kerran. Häiriönä ollutta ruokaa Siri haisteli ja kierteli melko kauan, mutta ei onneksi ilmaissut. Toinen piilo oli rinnekaivo luukut kiinni, ilmaisi senkin ihan ok alhaalta, käytiin katsomassa, kun maalimies nousi ylhäältä. Mutta sitten alkoivat ongelmat: viimeinen piilo oli taas umppari, lehtiroskis rinteessä. S kävi roskiksella ja tuli mua kohti sen näköisenä, että mä tiesin mm:n olevan siellä. Se ei kuitenkaan halunnut ilmaista, vaan lähti etsimään uusia ukkoja (joita ei onneksi ollut piilossa). Yritin kävellä piilon ympärillä ja kutsua Siriä sen ohi, mutta se oli vakaasti kieltäytynyt ilmaisusta. Lopulta avattin kansi ja pyydettiin mm nousemaan ylös. S haukahti kerran, mikä oli aivan riittävää, mutta ei suostunut raukka edes syömään palkkana ollutta herkkua. Se myös kartteli vähän pyssynkäyttäjää, vaikka ei ole ennen ollut moksistaan paikuista. Toivottavasti negatiivinen kokemus ei nyt aiheuta meille ongelmia tämän asian suhteen. Koira oli niin paineistunut, etten ole koskaan, missään tilanteessa nähnyt sitä sellaisena. Me ollaan Sirin kanssa samanlaisia siinä, että ollaan yleensä aina aika huolettomia. Tuli todella paha mieli siitä, että omassa ahneudessani vaadin upealta koiraltani sellaista, mitä ei oikeastaan ole sille edes opetettu.

Tehtiin lopuksi kaksi helppoa näkölähtöä suorapalkalla, kyllä se ne sentään haki. Heti ensi viikolla mennään raunioille tekemään paljon helppoja ja kivoja harjoituksia ja lokakuun koe unohdetaan. Mennään kokeeseen sitten keväällä, päästään varmasti läpi. Vaikka eipä tuostakaan suorituksesta puuttunut kuin viimeinen ilmaisu ;-)

Rakeita ja salamoita

Treenattiin Luolavuoressa perheen kesken. Viime treeneissä pari viikkoa sitten Siri oli hieman epäfokusoitunut. Ajattelin, että ehkä se jo kokee tylsänä aina saman palkan, ja halusin kokeilla nyt ruokapalkkaa.

Mm lähti ensimmäiseen piiloon näkölähtönä ja ennen menoaan vielä näytti koiralle palkkapurkin sisällön. Koira haukkui hyvin. Teimme samaan pötköön vielä kaksi toistoa, jolloin käänsin koiran niin, ettei se nähnyt, minne mm meni. Viimeisellä kerralla hän meni noin 100 metrin päähän. Juuri ennen lähetystä viimeiselle maalille alkoi sataa sentin halkaisijaltaan olevia rakeita, koira luimisteli, kun ei tykkää märästä muutenkaan. Mietin hetken, sinkoaakohan se lähimmän puun alle sadetta pitämään, mutta ei, hienosti lähti etsimään ja teki hommansa. Ravisteli kuulemma suurimmat vedet turkistaan ennen haukkumaan aloittamista, mutta toimi ihan niin kuin piti.

Tehtiin vielä yksi ekstratreeni erään autiotalon pihalla olevassa autokatoksessa. Pyrimme pikku hiljaa lähestymään umppareita, mm oli tavaroiden takana siten, että piilon yläosa oli auki. Ilmaisu irtosi ihan normaalisti.

Sirin kunniaksi on siis sanottava, etteivät ainakaan kaatosade, rakeet tai ukkonen horjuta sen työskentelymotivaatiota ;-) Arvon tässä, ilmoittaisinko meidät raunioiden peruskokeeseen lokakuussa. Saattaisi mennä läpi - tai sitten ei. Yritän nyt epätoivoisesti suorittaa maastoetsintäkurssiakin, mutta tuntuu, että velvoitteita on aivan liikaa, etten mitenkään pysty taipumaan kaikkeen. Toisaalta, jos en nyt sitä suorita, kurssi siirtyy taas vuodella...

Päivän teema: koira

Mitäpä ei ihminen koiransa eteen tekisi (ja laittaisi koko perhettään tekemään ;-) Päivä alkoi 1,5 h koiralenkillä lähimetsässä klo 8.00 alkaen, jonka jälkeen kerättiin aronioita koiran marjarouhetta varten (naapuri kävi koirineen ihmettelemässä, mitä puuhaamme, ja selitykseni kuultuaan sanoi koirilleen: no lähetäänpäs me tästä syömään sitä kuivaruokaa ;-) ja keitettiin porkkanamössöä pakkaseen.

Seuraavaksi yritin taas vähän siistiä Sirriä, aina vaan trimmaan ja trimmaan mutta koira on kuin viikon pesukoneessa pyörinyt villasukka. Päivä huipentui pikkuporukan rauniotreeneihin. Siri toimi ihan ok, mutta kylläkin huomattavasti tavallista pienemmällä intensiteetillä. Eka piilo oli helposti haukuttava Sveitsiläinen, haukkui vähän katkonaisesti, mutta ok. Etsintä oli tyyliä: "tuolla on piilo, käydäänpä kurkkaamassa, vai olisko se sittenkin tuon luukun takana". Tsekkaili piiloja kunnolla haistelematta. Löysi vieläpä jotain vanhaa ruokaa, jota mussutti kesken etsinnän...

Seuraava piilo oli pysty betonitötterö, koska halusin alkaa ottamaan vähän vaikeampia haukkupaikkoja matkalla kohti umppareita. Kesken etsinnän S lähti laukkaamaan Villan edessä olevalle penkille, loppupalkkaansa hakemaan kai. Tuli kyllä takaisin hommiin, mutta eipä se tuollaistakaan ole ennen tehnyt...sainkin hyvän neuvon, että loppusapuskakin pitää ottaa mukaan, ettei odota sitä Villalta. Haukkui tötteröllä lopulta ihan hyvin, kurkkasi ensin pari kertaa piilon sisään ja haukkui sitten ilman näköyhteyttä.

Kolmas ja viimeinen piilo oli kasassa. Luulin mm:n olevan lähemmässä kasassa ja ihmettelin, mihin koira lähtee viipottamaan. Kutsuin sitä jo vienosti, mutta siellähän se maali oli, haukkui ihan nätisti.

En tiedä, olimmeko puuhaillut liikaa jo päivällä, oliko vire muuten vain huono vai häiriintyikö se niin vähästä kuin häiriökoirana toimimisesta ennen omaa treeniä, mutta viime viikon nappisuoritusta ei nyt tullut. No, pysyypä ainakin jalat maassa...ja tekihän se hommat kuitenkin, vaikka rimaa hipoen.