Tuli sitten tämänkin sananparren merkitys opittua juurta jaksain. Olen yleensä edennyt Sirin kanssa hitaasti, varovasti ja harkiten, mutta nyt kauden viimeinen rauniokoe kutkutti liikaa, vaikka tiesinkin, ettei olla siihen vielä valmiita. Jotenkin luotan tuohon koiraan kuin vuoreen, että se selviää aina kaikesta, vaikka eihän se voi selvitä asioista, joita ei ole harjoiteltu.
Oltiin siis raunioilla ja pyysin treeniksi mahdollisimman autenttisen peruskokeen. En ole ensinnäkään tullut alueelle koira hallinnassa moneen kuukauteen, enkä IKINÄ ilman hihnaa. Mutta nyt siis mentiin koesääntöjen mukaan. Jouduin ärähtelemään Sirille muutamaan otteeseen, kun se olisi jo rynnännyt radalle. Ampu tuli juuri ärhentelyn lomassa (edellisestä ampumisestakin on jo aikaa) ja S reagoi hieman. Minähän en ole varmaan KOSKAAN komentanut koiraa raunioilla/haussa, aina on ollut vain kivaa ja hienoa...
Siri kyllä odotti paikallaan nätisti, nousi, kun olin palaamassa sen luo, mutta pysyi, kun otin lyhyesti uudelleen. Hallintaosion olisimme siis läpäisseet, mitä kyllä kovasti epäilin etukäteen. Koiralle ärhentely kuitenkin paineisti sitä.
Toinen asia, mitä emme paljoa vielä ole harjoitelleet on umpipiilot. Eka piilo radalla oli avonainen, ilmaisi nätisti. Lähdön jälkeen ammuttiin kerran. Häiriönä ollutta ruokaa Siri haisteli ja kierteli melko kauan, mutta ei onneksi ilmaissut. Toinen piilo oli rinnekaivo luukut kiinni, ilmaisi senkin ihan ok alhaalta, käytiin katsomassa, kun maalimies nousi ylhäältä. Mutta sitten alkoivat ongelmat: viimeinen piilo oli taas umppari, lehtiroskis rinteessä. S kävi roskiksella ja tuli mua kohti sen näköisenä, että mä tiesin mm:n olevan siellä. Se ei kuitenkaan halunnut ilmaista, vaan lähti etsimään uusia ukkoja (joita ei onneksi ollut piilossa). Yritin kävellä piilon ympärillä ja kutsua Siriä sen ohi, mutta se oli vakaasti kieltäytynyt ilmaisusta. Lopulta avattin kansi ja pyydettiin mm nousemaan ylös. S haukahti kerran, mikä oli aivan riittävää, mutta ei suostunut raukka edes syömään palkkana ollutta herkkua. Se myös kartteli vähän pyssynkäyttäjää, vaikka ei ole ennen ollut moksistaan paikuista. Toivottavasti negatiivinen kokemus ei nyt aiheuta meille ongelmia tämän asian suhteen. Koira oli niin paineistunut, etten ole koskaan, missään tilanteessa nähnyt sitä sellaisena. Me ollaan Sirin kanssa samanlaisia siinä, että ollaan yleensä aina aika huolettomia. Tuli todella paha mieli siitä, että omassa ahneudessani vaadin upealta koiraltani sellaista, mitä ei oikeastaan ole sille edes opetettu.
Tehtiin lopuksi kaksi helppoa näkölähtöä suorapalkalla, kyllä se ne sentään haki. Heti ensi viikolla mennään raunioille tekemään paljon helppoja ja kivoja harjoituksia ja lokakuun koe unohdetaan. Mennään kokeeseen sitten keväällä, päästään varmasti läpi. Vaikka eipä tuostakaan suorituksesta puuttunut kuin viimeinen ilmaisu ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti