Mitäpä ei ihminen koiransa eteen tekisi (ja laittaisi koko perhettään tekemään ;-) Päivä alkoi 1,5 h koiralenkillä lähimetsässä klo 8.00 alkaen, jonka jälkeen kerättiin aronioita koiran marjarouhetta varten (naapuri kävi koirineen ihmettelemässä, mitä puuhaamme, ja selitykseni kuultuaan sanoi koirilleen: no lähetäänpäs me tästä syömään sitä kuivaruokaa ;-) ja keitettiin porkkanamössöä pakkaseen.
Seuraavaksi yritin taas vähän siistiä Sirriä, aina vaan trimmaan ja trimmaan mutta koira on kuin viikon pesukoneessa pyörinyt villasukka. Päivä huipentui pikkuporukan rauniotreeneihin. Siri toimi ihan ok, mutta kylläkin huomattavasti tavallista pienemmällä intensiteetillä. Eka piilo oli helposti haukuttava Sveitsiläinen, haukkui vähän katkonaisesti, mutta ok. Etsintä oli tyyliä: "tuolla on piilo, käydäänpä kurkkaamassa, vai olisko se sittenkin tuon luukun takana". Tsekkaili piiloja kunnolla haistelematta. Löysi vieläpä jotain vanhaa ruokaa, jota mussutti kesken etsinnän...
Seuraava piilo oli pysty betonitötterö, koska halusin alkaa ottamaan vähän vaikeampia haukkupaikkoja matkalla kohti umppareita. Kesken etsinnän S lähti laukkaamaan Villan edessä olevalle penkille, loppupalkkaansa hakemaan kai. Tuli kyllä takaisin hommiin, mutta eipä se tuollaistakaan ole ennen tehnyt...sainkin hyvän neuvon, että loppusapuskakin pitää ottaa mukaan, ettei odota sitä Villalta. Haukkui tötteröllä lopulta ihan hyvin, kurkkasi ensin pari kertaa piilon sisään ja haukkui sitten ilman näköyhteyttä.
Kolmas ja viimeinen piilo oli kasassa. Luulin mm:n olevan lähemmässä kasassa ja ihmettelin, mihin koira lähtee viipottamaan. Kutsuin sitä jo vienosti, mutta siellähän se maali oli, haukkui ihan nätisti.
En tiedä, olimmeko puuhaillut liikaa jo päivällä, oliko vire muuten vain huono vai häiriintyikö se niin vähästä kuin häiriökoirana toimimisesta ennen omaa treeniä, mutta viime viikon nappisuoritusta ei nyt tullut. No, pysyypä ainakin jalat maassa...ja tekihän se hommat kuitenkin, vaikka rimaa hipoen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti