Aloitimme Sirin kanssa pelastuskoiraharrastuksen syksyllä 2008 osallistumalla VSPK:n tutustumiskurssille. Minulla oli parin kuukauden ikäinen Juhana-vauva kantoliinassa takin alla treeneissä, niin kova hinku oli päästä toimintaan mukaan, kun vihdoin oli käsissä sopiva koira. Kokeilimme Sirin ensimmäisen elinvuoden aikana avomielisesti kaikenlaista, vaikka olinkin jo ajatellut pelastusta lajiksemme. Kävimme Koirakondiksessa pentu-, toko-, naksutin-, kontakti-, jälki-, ja agilitykursseja.
VSPK:n maastokurssi olisi järjestetty heti tutustumiskurssin ja jäseneksi pääsemisen jälkeen, mutta järjen rippeitä oli sentään jäljellä sen verran, että tajusin, etten pysty suoriutumaan kurssista pikkuvauvan kanssa. Jatkoimme tottistelua mm. Lentsu Välimäen ohjauksessa. Keväällä vauva oli jo sen verran isompi, että päästiin osallistutumaan rauniokurssille ja mukaan pienryhmään. Kevät treenattiin ahkerasti, olimme molemmat todella motivoituneita. Kesäkuussa 2009 olimme taas kerran raunioilla treeneissä. Kaikki meni tavanomaisen hyvin, mutta seuraavana aamuna koira ei astunut toiselle etujalalleen. Ei muuta kun lääkäriin, jalassa oli pieni murtuma, siteeseen ja lepoa. Ja tietenkin parin kuukauden treenitauko.
Syksyllä aloin opettaa Siriä rullalle, mutta välineurheilu ei oikein luonnistunut minulta ja aloin kaipaamaan jotain yksinkertaisempaa. Jouluna 2009 päätin vihdoin pitkän pohdinnan jälkeen vaihtaa ilmaisun haukuksi, sillä ilmaisua ei ollut vielä yhdistetty etsimiseen. Siri on aika hiljainen kaveri siviilissä, mutta haukkumisen treenaaminen sujui mukavasti. Keväällä 2010 palasin päivätyöhön, ja pidimme taas treenitauon. Tästä tilanteesta alkaakin blogimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti