Rakeita ja salamoita

Treenattiin Luolavuoressa perheen kesken. Viime treeneissä pari viikkoa sitten Siri oli hieman epäfokusoitunut. Ajattelin, että ehkä se jo kokee tylsänä aina saman palkan, ja halusin kokeilla nyt ruokapalkkaa.

Mm lähti ensimmäiseen piiloon näkölähtönä ja ennen menoaan vielä näytti koiralle palkkapurkin sisällön. Koira haukkui hyvin. Teimme samaan pötköön vielä kaksi toistoa, jolloin käänsin koiran niin, ettei se nähnyt, minne mm meni. Viimeisellä kerralla hän meni noin 100 metrin päähän. Juuri ennen lähetystä viimeiselle maalille alkoi sataa sentin halkaisijaltaan olevia rakeita, koira luimisteli, kun ei tykkää märästä muutenkaan. Mietin hetken, sinkoaakohan se lähimmän puun alle sadetta pitämään, mutta ei, hienosti lähti etsimään ja teki hommansa. Ravisteli kuulemma suurimmat vedet turkistaan ennen haukkumaan aloittamista, mutta toimi ihan niin kuin piti.

Tehtiin vielä yksi ekstratreeni erään autiotalon pihalla olevassa autokatoksessa. Pyrimme pikku hiljaa lähestymään umppareita, mm oli tavaroiden takana siten, että piilon yläosa oli auki. Ilmaisu irtosi ihan normaalisti.

Sirin kunniaksi on siis sanottava, etteivät ainakaan kaatosade, rakeet tai ukkonen horjuta sen työskentelymotivaatiota ;-) Arvon tässä, ilmoittaisinko meidät raunioiden peruskokeeseen lokakuussa. Saattaisi mennä läpi - tai sitten ei. Yritän nyt epätoivoisesti suorittaa maastoetsintäkurssiakin, mutta tuntuu, että velvoitteita on aivan liikaa, etten mitenkään pysty taipumaan kaikkeen. Toisaalta, jos en nyt sitä suorita, kurssi siirtyy taas vuodella...

Päivän teema: koira

Mitäpä ei ihminen koiransa eteen tekisi (ja laittaisi koko perhettään tekemään ;-) Päivä alkoi 1,5 h koiralenkillä lähimetsässä klo 8.00 alkaen, jonka jälkeen kerättiin aronioita koiran marjarouhetta varten (naapuri kävi koirineen ihmettelemässä, mitä puuhaamme, ja selitykseni kuultuaan sanoi koirilleen: no lähetäänpäs me tästä syömään sitä kuivaruokaa ;-) ja keitettiin porkkanamössöä pakkaseen.

Seuraavaksi yritin taas vähän siistiä Sirriä, aina vaan trimmaan ja trimmaan mutta koira on kuin viikon pesukoneessa pyörinyt villasukka. Päivä huipentui pikkuporukan rauniotreeneihin. Siri toimi ihan ok, mutta kylläkin huomattavasti tavallista pienemmällä intensiteetillä. Eka piilo oli helposti haukuttava Sveitsiläinen, haukkui vähän katkonaisesti, mutta ok. Etsintä oli tyyliä: "tuolla on piilo, käydäänpä kurkkaamassa, vai olisko se sittenkin tuon luukun takana". Tsekkaili piiloja kunnolla haistelematta. Löysi vieläpä jotain vanhaa ruokaa, jota mussutti kesken etsinnän...

Seuraava piilo oli pysty betonitötterö, koska halusin alkaa ottamaan vähän vaikeampia haukkupaikkoja matkalla kohti umppareita. Kesken etsinnän S lähti laukkaamaan Villan edessä olevalle penkille, loppupalkkaansa hakemaan kai. Tuli kyllä takaisin hommiin, mutta eipä se tuollaistakaan ole ennen tehnyt...sainkin hyvän neuvon, että loppusapuskakin pitää ottaa mukaan, ettei odota sitä Villalta. Haukkui tötteröllä lopulta ihan hyvin, kurkkasi ensin pari kertaa piilon sisään ja haukkui sitten ilman näköyhteyttä.

Kolmas ja viimeinen piilo oli kasassa. Luulin mm:n olevan lähemmässä kasassa ja ihmettelin, mihin koira lähtee viipottamaan. Kutsuin sitä jo vienosti, mutta siellähän se maali oli, haukkui ihan nätisti.

En tiedä, olimmeko puuhaillut liikaa jo päivällä, oliko vire muuten vain huono vai häiriintyikö se niin vähästä kuin häiriökoirana toimimisesta ennen omaa treeniä, mutta viime viikon nappisuoritusta ei nyt tullut. No, pysyypä ainakin jalat maassa...ja tekihän se hommat kuitenkin, vaikka rimaa hipoen.

Mulla siis ON haukkuva koira!!!

Treenattiin raunioilla pikku porukassa. Koska sää on viilennyt Sirille sopivammaksi ja koira ollut lähipäivinä tavallista vähemmällä tekemisellä ja siis intoa täynnä, ajattelin ottaa ekaa kertaa raunioilla ilman mitään apuja.

Otettiin kolme toistoa, S oli hiukan liian kierroksilla alussa, nappasi Matiaksen mukanaan tuoman omenan maasta suuhunsa purkaakseen itseään, pudotti kuitenkin käskystä ja ryhtyi töihin. Pitääkin jatkossa lähettää kauempana Villan edustan "kokoontumispenkistä", kun S monesti aluksi sählää jotain sen kohdalla.

Haukkuja otettiin noin 5/piilo, vipa piilo oli pikku tunneli, jossa S haukkui jo ihan tavallisesti (viimeksihän, eli ekalla kerrallaan vähän ihmetteli kaikua). Muut piilot Käkikello ja kasa, joissa helppo edusta haukkumiseen.

Minä se vaan jaksan ihmetellä ja ihastella sitä, että kaiken tämän säätämisen ja sähläyksen epätodennäköisenä mutta todellisena tuloksena mulla on hyvin toimiva, ilmaiseva koira ...

Koira toimii!

Huomasin tänään, että vaikka paljon töitä pitääkin vielä tehdä, mulla on nyt koira, joka etsii ja ilmaisee ilman mitään ylimääräisiä apuja! Välillä tuntuu, että aina vaan treenataan ja treenataan eikä mitään tapahdu, mutta taakse päin ajatellessa sitä vasta huomaa, että eihän me viime syksynä osattu tätä tai tuota...

Treenattiin taas kotimetsässä Johnin avulla. Haluan nyt, että S. joutuu etsimään jo melko pitkään, ettei ala liikaa innostumaan "juokse perään nenä kiinni ja hauku" -lähestymistavasta. Otettiin kaksi toistoa, ensimmäisellä S. löysi melko nopeasti, etsi vain hetken. John näki piilostaan ketun, joka tiiraili häntä. Siri kuulemma näki myös ketun, muttei lähtenyt perään, vaan alkoi haukkumaan maalimiestä, jolloin kettu lähti livohkaan. Maalimies siis kiinnostaa enemmän kuin metsän elävät :-)

Toinen toisto vaatikin enemmän etsimistä. Mm:n luona Siri kuulemma odotti noin 5 sekuntia ennen haukun aloittamista, mutta ei puuhaillut mitään sijaistoimintoja. Nyt vain jatketaan ahkerasti treenaamista ja kokeillaan pikku hiljaa umppareitakin. Ei varmaan tänä syksynä vielä päästä kokeisiin, mutta keväällä voisi olla realistista.

Uusia haukkumistiloja- ja tilanteita

John on ollut lähiaikoina vähän liikaa mm:nä Sirille, mutta tänään saatiin vaihtelun vuoksi toinen maalimies ;-) Tehtiin neljä toistoa raunioilla, niin, että mm lähti karvapatukka kädessä piiloon. Peitin koiran silmät, jottei se nähnyt perille asti. Koira intoutui haukkumaan jo heti autosta ulos päästyään ja taas lisää, kun mm poistui näkyvistä. Ei sentään etsiessään hauku ;-)

Kaksi ensimmäistä piiloa olivat aiemmin tehtyjen kaltaisia (niin, että koira pääsee tasaisella luo) ja S haukkui kuten tavallisesti. Seuraava maali olikin pystyyn nostetussa betonitötterössä, mikä aiheutti S:lle aluksi ongelmia, sillä se ei pystynyt haukkumaan makuulta. Haukkui kuitenkin alkuun päästyään ihan ok. Viimeisen ukon laitoin vähän ajattelemattomasti putkeen, jossa S ei myöskään ollut aiemmin haukkunut. Ensimmäisen, vienon haukun jälkeen se pitikin pienen miettimistauon, mutta haukkui kuitenkin hyvin putken kaiusta välittämättä.

Suorituksen jälkeen (onneksi vasta sillin!) alueelle tuli ylimääräinen lenkkeilijä koirineen. Piti vähän komentaa S:ää, kun olisi harhautunut leikkimään. Lopuksi mentiin vielä muuri (ollaan viimeksi tehty sove-kokeessa viime syksynä). Ei aiheuttanut mitään ongelmia vuodenkaan jälkeen ;-)

Eka haukku ilman hetsausta!

Keskiviikkona käytiin Humppilassa, jossa treenattiin mökkimetsässä taas kerran Johnin avustuksella. Nyt tehtiin kaksi toistoa. Ensimmäinen siten, että mm otti karvapatukan mukaansa koiran nähden, mutta ei mitenkään muuten kohkannut vaan käveli metsään. Odotin koiran kanssa muutaman minuutin, se jo haukkui ihan kuumana. Lähetin koiran, se löysi äkkiä mm:n tallaamattomasta maastosta ja haukkui hienosti. Palkka tuli n.viidestä haukusta.

Sitten kerättiin marjoja pari tuntia ja puuhailtiin kaikenlaista mökissä. John poistui vaivihkaa metsään, minä muutaman minuutin päästä perässä koiran kanssa. Mm piiloutui samalle alueelle kuin aiemminkin. Lähetin koiran, joka löysi mm:n taas nopeasti. Tällä kertaa se yritti taas hetken vanhoja sijaistoimintojaan: pureskella keppiä tms. mutta alkoi kuitenkin haukkua ja haukkuikin hyvin. Taisi olla vähän epävarma, että tuleeko tästä tosiaan se sama palkka, vaikkei sitä alussa näytettykään... Ensimmäinen haukkutreeni ilman näkölähtöä/muuta hetsausta ja päivän ruoka loppupalkaksi ;-)

Lisää onnistumisia

Maanantaina treenattiin taas kotimetsässä. Siri oli jo ihan viressä, kun sen näki maalimiehemme Johnin ottavan kotoa lähdettäessä karvapatukan kassiinsa. Teimme kolme toistoa siten, että vähensimme alkuhetsausta. Mm kyllä näytti patukan koiralle ja lähti näkyvästi piiloon tarkoituksenaan päästä hieman piiloutumaankin, mutta kaikki tapahtui paljon aiempaa vähäeleisemmin.

Ekalla kerralla piiloutuminen onnistui hyvin - oli selkeästi havaittavissa, että Siri on nyt ehkä vähän liikaa tottunut siihen, että ryysimällä täyttä vauhtia siihen suuntaan, mihin mm lähti, häneen törmää ilman nenääkin. Se juoksenteli ympäriinsä nenä kiinni, lähinnä silmillä etsien löytääkseen piiloutueen mm:n. etsi kunnolla ja löysi lopulta - haukkui hyvin, noin 5-6 kertaa. Kahdella seuraavalla kerralla S ei pahemin joutunut etsimään, mikä oli ehkä hyvä, kun eka oli vaikea. Haukkui 5-6 haukkua molemmilla kerroilla.

Seuraavaksi maalimies saa mennä piiloon omia aikojaan, kokeillaan, josko voitaisiin jättää näkölähdöt vähemmälle. Haluaisin nopeasti pois avuista, heti kun koira osaa jo ilmankin...ettei tarvisi sitten opetella pois ei-toivotuista jutuista.