Palauttavaa kivaa

Otettiin tänään ohimennen lenkillä neljä näkölähtöä reippaaseen tahtiin > parista haukusta herkkupurkki auki. Koira toimi ihan normaalisti, katotaan, miten raunioilla käy.

"Ahneella on paskanen loppu"

Tuli sitten tämänkin sananparren merkitys opittua juurta jaksain. Olen yleensä edennyt Sirin kanssa hitaasti, varovasti ja harkiten, mutta nyt kauden viimeinen rauniokoe kutkutti liikaa, vaikka tiesinkin, ettei olla siihen vielä valmiita. Jotenkin luotan tuohon koiraan kuin vuoreen, että se selviää aina kaikesta, vaikka eihän se voi selvitä asioista, joita ei ole harjoiteltu.

Oltiin siis raunioilla ja pyysin treeniksi mahdollisimman autenttisen peruskokeen. En ole ensinnäkään tullut alueelle koira hallinnassa moneen kuukauteen, enkä IKINÄ ilman hihnaa. Mutta nyt siis mentiin koesääntöjen mukaan. Jouduin ärähtelemään Sirille muutamaan otteeseen, kun se olisi jo rynnännyt radalle. Ampu tuli juuri ärhentelyn lomassa (edellisestä ampumisestakin on jo aikaa) ja S reagoi hieman. Minähän en ole varmaan KOSKAAN komentanut koiraa raunioilla/haussa, aina on ollut vain kivaa ja hienoa...

Siri kyllä odotti paikallaan nätisti, nousi, kun olin palaamassa sen luo, mutta pysyi, kun otin lyhyesti uudelleen. Hallintaosion olisimme siis läpäisseet, mitä kyllä kovasti epäilin etukäteen. Koiralle ärhentely kuitenkin paineisti sitä.

Toinen asia, mitä emme paljoa vielä ole harjoitelleet on umpipiilot. Eka piilo radalla oli avonainen, ilmaisi nätisti. Lähdön jälkeen ammuttiin kerran. Häiriönä ollutta ruokaa Siri haisteli ja kierteli melko kauan, mutta ei onneksi ilmaissut. Toinen piilo oli rinnekaivo luukut kiinni, ilmaisi senkin ihan ok alhaalta, käytiin katsomassa, kun maalimies nousi ylhäältä. Mutta sitten alkoivat ongelmat: viimeinen piilo oli taas umppari, lehtiroskis rinteessä. S kävi roskiksella ja tuli mua kohti sen näköisenä, että mä tiesin mm:n olevan siellä. Se ei kuitenkaan halunnut ilmaista, vaan lähti etsimään uusia ukkoja (joita ei onneksi ollut piilossa). Yritin kävellä piilon ympärillä ja kutsua Siriä sen ohi, mutta se oli vakaasti kieltäytynyt ilmaisusta. Lopulta avattin kansi ja pyydettiin mm nousemaan ylös. S haukahti kerran, mikä oli aivan riittävää, mutta ei suostunut raukka edes syömään palkkana ollutta herkkua. Se myös kartteli vähän pyssynkäyttäjää, vaikka ei ole ennen ollut moksistaan paikuista. Toivottavasti negatiivinen kokemus ei nyt aiheuta meille ongelmia tämän asian suhteen. Koira oli niin paineistunut, etten ole koskaan, missään tilanteessa nähnyt sitä sellaisena. Me ollaan Sirin kanssa samanlaisia siinä, että ollaan yleensä aina aika huolettomia. Tuli todella paha mieli siitä, että omassa ahneudessani vaadin upealta koiraltani sellaista, mitä ei oikeastaan ole sille edes opetettu.

Tehtiin lopuksi kaksi helppoa näkölähtöä suorapalkalla, kyllä se ne sentään haki. Heti ensi viikolla mennään raunioille tekemään paljon helppoja ja kivoja harjoituksia ja lokakuun koe unohdetaan. Mennään kokeeseen sitten keväällä, päästään varmasti läpi. Vaikka eipä tuostakaan suorituksesta puuttunut kuin viimeinen ilmaisu ;-)

Rakeita ja salamoita

Treenattiin Luolavuoressa perheen kesken. Viime treeneissä pari viikkoa sitten Siri oli hieman epäfokusoitunut. Ajattelin, että ehkä se jo kokee tylsänä aina saman palkan, ja halusin kokeilla nyt ruokapalkkaa.

Mm lähti ensimmäiseen piiloon näkölähtönä ja ennen menoaan vielä näytti koiralle palkkapurkin sisällön. Koira haukkui hyvin. Teimme samaan pötköön vielä kaksi toistoa, jolloin käänsin koiran niin, ettei se nähnyt, minne mm meni. Viimeisellä kerralla hän meni noin 100 metrin päähän. Juuri ennen lähetystä viimeiselle maalille alkoi sataa sentin halkaisijaltaan olevia rakeita, koira luimisteli, kun ei tykkää märästä muutenkaan. Mietin hetken, sinkoaakohan se lähimmän puun alle sadetta pitämään, mutta ei, hienosti lähti etsimään ja teki hommansa. Ravisteli kuulemma suurimmat vedet turkistaan ennen haukkumaan aloittamista, mutta toimi ihan niin kuin piti.

Tehtiin vielä yksi ekstratreeni erään autiotalon pihalla olevassa autokatoksessa. Pyrimme pikku hiljaa lähestymään umppareita, mm oli tavaroiden takana siten, että piilon yläosa oli auki. Ilmaisu irtosi ihan normaalisti.

Sirin kunniaksi on siis sanottava, etteivät ainakaan kaatosade, rakeet tai ukkonen horjuta sen työskentelymotivaatiota ;-) Arvon tässä, ilmoittaisinko meidät raunioiden peruskokeeseen lokakuussa. Saattaisi mennä läpi - tai sitten ei. Yritän nyt epätoivoisesti suorittaa maastoetsintäkurssiakin, mutta tuntuu, että velvoitteita on aivan liikaa, etten mitenkään pysty taipumaan kaikkeen. Toisaalta, jos en nyt sitä suorita, kurssi siirtyy taas vuodella...

Päivän teema: koira

Mitäpä ei ihminen koiransa eteen tekisi (ja laittaisi koko perhettään tekemään ;-) Päivä alkoi 1,5 h koiralenkillä lähimetsässä klo 8.00 alkaen, jonka jälkeen kerättiin aronioita koiran marjarouhetta varten (naapuri kävi koirineen ihmettelemässä, mitä puuhaamme, ja selitykseni kuultuaan sanoi koirilleen: no lähetäänpäs me tästä syömään sitä kuivaruokaa ;-) ja keitettiin porkkanamössöä pakkaseen.

Seuraavaksi yritin taas vähän siistiä Sirriä, aina vaan trimmaan ja trimmaan mutta koira on kuin viikon pesukoneessa pyörinyt villasukka. Päivä huipentui pikkuporukan rauniotreeneihin. Siri toimi ihan ok, mutta kylläkin huomattavasti tavallista pienemmällä intensiteetillä. Eka piilo oli helposti haukuttava Sveitsiläinen, haukkui vähän katkonaisesti, mutta ok. Etsintä oli tyyliä: "tuolla on piilo, käydäänpä kurkkaamassa, vai olisko se sittenkin tuon luukun takana". Tsekkaili piiloja kunnolla haistelematta. Löysi vieläpä jotain vanhaa ruokaa, jota mussutti kesken etsinnän...

Seuraava piilo oli pysty betonitötterö, koska halusin alkaa ottamaan vähän vaikeampia haukkupaikkoja matkalla kohti umppareita. Kesken etsinnän S lähti laukkaamaan Villan edessä olevalle penkille, loppupalkkaansa hakemaan kai. Tuli kyllä takaisin hommiin, mutta eipä se tuollaistakaan ole ennen tehnyt...sainkin hyvän neuvon, että loppusapuskakin pitää ottaa mukaan, ettei odota sitä Villalta. Haukkui tötteröllä lopulta ihan hyvin, kurkkasi ensin pari kertaa piilon sisään ja haukkui sitten ilman näköyhteyttä.

Kolmas ja viimeinen piilo oli kasassa. Luulin mm:n olevan lähemmässä kasassa ja ihmettelin, mihin koira lähtee viipottamaan. Kutsuin sitä jo vienosti, mutta siellähän se maali oli, haukkui ihan nätisti.

En tiedä, olimmeko puuhaillut liikaa jo päivällä, oliko vire muuten vain huono vai häiriintyikö se niin vähästä kuin häiriökoirana toimimisesta ennen omaa treeniä, mutta viime viikon nappisuoritusta ei nyt tullut. No, pysyypä ainakin jalat maassa...ja tekihän se hommat kuitenkin, vaikka rimaa hipoen.

Mulla siis ON haukkuva koira!!!

Treenattiin raunioilla pikku porukassa. Koska sää on viilennyt Sirille sopivammaksi ja koira ollut lähipäivinä tavallista vähemmällä tekemisellä ja siis intoa täynnä, ajattelin ottaa ekaa kertaa raunioilla ilman mitään apuja.

Otettiin kolme toistoa, S oli hiukan liian kierroksilla alussa, nappasi Matiaksen mukanaan tuoman omenan maasta suuhunsa purkaakseen itseään, pudotti kuitenkin käskystä ja ryhtyi töihin. Pitääkin jatkossa lähettää kauempana Villan edustan "kokoontumispenkistä", kun S monesti aluksi sählää jotain sen kohdalla.

Haukkuja otettiin noin 5/piilo, vipa piilo oli pikku tunneli, jossa S haukkui jo ihan tavallisesti (viimeksihän, eli ekalla kerrallaan vähän ihmetteli kaikua). Muut piilot Käkikello ja kasa, joissa helppo edusta haukkumiseen.

Minä se vaan jaksan ihmetellä ja ihastella sitä, että kaiken tämän säätämisen ja sähläyksen epätodennäköisenä mutta todellisena tuloksena mulla on hyvin toimiva, ilmaiseva koira ...

Koira toimii!

Huomasin tänään, että vaikka paljon töitä pitääkin vielä tehdä, mulla on nyt koira, joka etsii ja ilmaisee ilman mitään ylimääräisiä apuja! Välillä tuntuu, että aina vaan treenataan ja treenataan eikä mitään tapahdu, mutta taakse päin ajatellessa sitä vasta huomaa, että eihän me viime syksynä osattu tätä tai tuota...

Treenattiin taas kotimetsässä Johnin avulla. Haluan nyt, että S. joutuu etsimään jo melko pitkään, ettei ala liikaa innostumaan "juokse perään nenä kiinni ja hauku" -lähestymistavasta. Otettiin kaksi toistoa, ensimmäisellä S. löysi melko nopeasti, etsi vain hetken. John näki piilostaan ketun, joka tiiraili häntä. Siri kuulemma näki myös ketun, muttei lähtenyt perään, vaan alkoi haukkumaan maalimiestä, jolloin kettu lähti livohkaan. Maalimies siis kiinnostaa enemmän kuin metsän elävät :-)

Toinen toisto vaatikin enemmän etsimistä. Mm:n luona Siri kuulemma odotti noin 5 sekuntia ennen haukun aloittamista, mutta ei puuhaillut mitään sijaistoimintoja. Nyt vain jatketaan ahkerasti treenaamista ja kokeillaan pikku hiljaa umppareitakin. Ei varmaan tänä syksynä vielä päästä kokeisiin, mutta keväällä voisi olla realistista.

Uusia haukkumistiloja- ja tilanteita

John on ollut lähiaikoina vähän liikaa mm:nä Sirille, mutta tänään saatiin vaihtelun vuoksi toinen maalimies ;-) Tehtiin neljä toistoa raunioilla, niin, että mm lähti karvapatukka kädessä piiloon. Peitin koiran silmät, jottei se nähnyt perille asti. Koira intoutui haukkumaan jo heti autosta ulos päästyään ja taas lisää, kun mm poistui näkyvistä. Ei sentään etsiessään hauku ;-)

Kaksi ensimmäistä piiloa olivat aiemmin tehtyjen kaltaisia (niin, että koira pääsee tasaisella luo) ja S haukkui kuten tavallisesti. Seuraava maali olikin pystyyn nostetussa betonitötterössä, mikä aiheutti S:lle aluksi ongelmia, sillä se ei pystynyt haukkumaan makuulta. Haukkui kuitenkin alkuun päästyään ihan ok. Viimeisen ukon laitoin vähän ajattelemattomasti putkeen, jossa S ei myöskään ollut aiemmin haukkunut. Ensimmäisen, vienon haukun jälkeen se pitikin pienen miettimistauon, mutta haukkui kuitenkin hyvin putken kaiusta välittämättä.

Suorituksen jälkeen (onneksi vasta sillin!) alueelle tuli ylimääräinen lenkkeilijä koirineen. Piti vähän komentaa S:ää, kun olisi harhautunut leikkimään. Lopuksi mentiin vielä muuri (ollaan viimeksi tehty sove-kokeessa viime syksynä). Ei aiheuttanut mitään ongelmia vuodenkaan jälkeen ;-)